HISTORIA

Taagepera on viimeinen Viron kartano kaukana Latvian rajalla enemmän kuin kahden ja puolen sadan kilometrin etäisyydellä Tallinnasta. Taageperasta alkavat aarniometsät ja paksut korvet täynnä salaperäisyyttä, kansanperinettä ja kauhistusta. Isolta maantieltä eksynyt matkustaja löytää itsensä korkean porttikaaren alta ja näkee vuorenrinteellä kivenlohkareena näkyviin tulevaa kartanorakennusta.  Katsahdus torniin suuntautuvalta rappukäytävältä alas vakuuttaa, että olemme joutuneet satumaalle. Linnan rakentamiseen tarvittavat kivet tuntuvat olevan vuorenrinteelle kannettuja Skandinavian vuorenhaltijoiden työnä, laastin ovat sekoittaneet harmaapäiset noidat. Rakennuksen osat kasvavat toinen toisestaan ulos kuten luonnonmuodot ja tukevat toinen toiseen. Kartanorakennus on epätavallinen, sen arkkitehtuuri muistuttaa pikemminkin Suomen kansanromantiikkaa kuin Balttian maiden rakennusperinnettä.  Taagepera vaikuttaa poikkeuksena ja sitä on perusteltu monin eri tavoin, esim. 1922 kirjoitettiin sanomalehdessä “Vaba Maa”: Linna on rakennettu vuoden 1906 vallankumouksen jälkeen vakavan suunnitelman mukaan kivenlohkaarena, joka olisi vahva linnoitus ja turvapaikka vallankumousmiesten kiväärinkuuloilta ja tulelta”. 
Kartanon viimeinen omistaja Hugo Ferdinand Bernhard von Stryck oli kummallinen mies joka ennen yhden aikakauden loppua ja tuhoa rakensi jättiläismäisen talon uhmaten kaikkea, mitä oli tapahtunut tai mikä on vielä tulossa. Rakennus vaikuttaa keskiaikaiselta linnoitukselta, jota painottaa myös rakennusmateriaalien valinta: karkea graniitti, rosoinen rappaus ja suomunkaltainen liuskakivi. Suurenmoisen porttirakennuksen luota näkyy jo mahtava 40 metriä korkea päätorni, monet päätykolmiot, parvekkeet ja tukevat savupiiput. Rakennuksen ulkoisesta arkkitehtuurista puuttuu lähes kokonaan symmetria. Jugendin liiotteleva, vanhanaikainen käsittelytapa näkyy sisätiloissakin. Sisäkuvaa ilmestävät tummasta kivestä laadoitetut takat. Taageperan kartanorakennuksen arkkitehtista ei ollut kauan oikeaa tietoa. Nykyiseksi on varma, että sekä Taageperan että Holdren kartanorakennukset ovat  Otto Wildaun (1873-1942) suunnittelemia. Kartanonomistaja Hugo von Stryk ei säästänyt rahoja kartanon rakentamisen yhteydessä.

Rakennusmateriaalia tuotiin hevosilla Riiastakin.

Puolan ja Ruotsin vallan aikana vuoteen 1674 asti linna kuului Rehbindereille.
Kartanon omistajat vuosina 1674-1806 ovat -maaherrä Otto von Stackelberg, 1806-1819 - Friedrich Joachim von Oettingen, 1819 alkaen pakkolunastukseen asti Viron maalain perusteella von Stryck:ien suku.
Kartano on saanut nimensä von Stackelberg:ien suvulta. Vanha alkuperäinen vironkielinen nimi Vaoküla on säilynyt kartanon saksankielisessä nimessä Wagenküll.

LEGENDOJA

*Kartanonrouvan lemmikkipaikka oli pieni parveke, jolla hän istui ja tupakoi vesipiippua.

Rouvalla oli pitkä musta tukka ja hän pukeutui pitkään sinipunaiseen pukuun ja käytti tossuja, joiden etuosa oli suuntautunut ylös.

* Hänen toinen lemmikkipaikka oli herran työhuoneessa, jossa hänen tukka heilui ja sinipunaisen puvun laahus suhisi.

Hän piti myös mietiskelystä sisäparveekkeella huoneessa.

*Kartanonherralla oli aina hattu ja pitkä parta.

Autokin oli olemassa, mutta Hugolla ei ollut ajokorttia ja latvialainen kamaripalvelija lähetettiin kouluun minkä jälkeen hänestä tuli kuljettaja.

*Miksi rakennettiin niin korkea torni?
Hugo rakasti vaimoansa hyvin paljon ja halusi, että vaimo voisi ihmetellä sekä auringonnousua että auringonlaskua.

Anna Sophie sai tornista myös yleiskatsauksen siitä, miten talonpojat pellolla työskentelivät. Sanotaan, että hän oli hyvin vaatelias ja ankara laiskureita kohtaan. Jos joku ei viitsinyt tehdä työtä, sille annettiin selkään.

* Linnan suuruus liittyy kartanonherran kultaan. Hänellä ollut sitä pankissa niin paljon, että pankki suositteli tehdä jotakin suurta ja niin rakennettiinkin linna. Toinen versio siitä on, että herralla oli vedonlyönti siitä, että kullalla rakennetaan jotakin ja niin rakennettiinkin iso linna.

*Kartanonrouvan lemmikkiväri oli harmaa. Hänen palvelijoillakin olivat harmaat työvaatteet. Hänen lemmikkikukka oli ruusu.

Rouva piti hyvin lapsista. Hän perusti koulun työläisten lapsille, jossa opetettiin luku- ja kirjoitustaitoa. Rouva huolehti myös siitä, että työläisten talot ja puutarhat olisivat hyvässä kunnossa.

Rouva piti hyvin koristepuutarhanhoidosta. Yhteistyössä puutarhurin kanssa hänellä oli kaunis ruusutarha linnan edessä.
Puistossa oli paljon kukkia ja kukkapenkkejä, monia erilaisia puita ja pensaita, joilla olivat kyltit, valitettavasti ne eivät ole säilyneet nykyiseen asti.

*Rouvalla oli aina mukana pieni apina, joka oli hänen lemmikkieläin.
Joulun aikana järjestettiin kaikkien työläisten ja palvelijoiden lapsille joulujuhla, jossa rouva jakoi lapsille joululahjoja.

Käytiin metsästämässä Holdren kartanoherran ja –rouvan ja muun porukan kanssa.

*Hautausmaa oli hyvin arvostettu paikka
Venäjän sotaväki tuhosi sen, aidan koristeetkin murrettiin pois, koska niitä pidettiin hopeana.

*Kartanonomistaja Hugo von Stryk rakensi Taageperan linnan vuonna 1907 kivestä, koska kaksi aikaisempaa samassa paikassa olletta puusta rakennettua kartanorakennusta olivat tuhoutuneet tulipalossa. Legenda kertoo, että tuhopolttajana toimi linnan kummitus Dora, kuka monta sataa vuotta sitten muurattiin kartanorakennuksen perustukseen.

*Monta sataa vuotta sitten elänyt Dora oli ajattelutavaltaan hyvin progressiivinen nainen. Kartanonherra ei pitänyt siitä ja nuori nainen muurattiin perustukseen. Rangaistuksena siitä Dora toimi tuhopolttajana ja poltti kaksi aikaisempaa Taageperan linnan paikalla olletta puusta kartanorakennusta.

*Monet historioitsijat kertovat, että linna rakennettin siitä syystä, että laiskurina ja alkoholistina tunnettu kartanonomistaja sai sukulaisilta perinnön sillä ehdolla, että rakennetaan sellainen linna. Perinnön saaja oli yrittänyt osat rahoista juoda ja sen takia oli ikävyyksiä testamentin täyttämisen seurannan kanssa.  (kirjoittanut A.Liiv)